Istun asuntoautossa Etuniemen karavaanari -alueella Hirvensalmella ja mietin, että miten hyvältä tuntuukaan tämä reissuelämä. Vaikka tälläkin hetkellä sataa vettä, niin ei haittaa. 
Sekin tuntuu kummalliselta, että vaikka tällainen auto on pieni, siis oikeasti pieni, verrattuna kotioloihin, niin mikähän se tässäkin viehättää niin paljon. Onko se uutuudenviehätystä, vai onko se sitä, että täällä todellakin tuntee olevansa vapaa. Vapaa mistä?
En osaa sitä sanoa nyt heti tältä istumalta. Tänäänkin olen käynyt tapaamassa tiimiläisiä ja tehnyt Raindrop-hoitoa Joutsassa, eli sitä mun työtä. Silti sekään ei tunnu työltä, kun puhuu ihmisten kanssa asioista, jotka kiinnostaa itseä ja jotka kiinnostaa myös niitä toisia. Sitä oikein tuntee innostuvansa aina näissä kohdissa.

Sitten taas, kun istuttiin autoon, käytiin katsomassa paikka, johon oli ajateltu mennä seuraavaksi yöksi. Se paikka ei kuitenkaan oikein resonoinut, niin ei tarvinnut jäädä sinne, vaan sitten otettiinkin suunta eteenpäin ja jatkettiin matkaa. Tässä tuntuu nyt hyvältä. On täysin hiljaista muuten, paitsi ulkoa kuuluu lintujenlaulua ja tämä tietokoneen näppis pitää omaa ääntänsä, kun kirjoitan.

Mietin tätä työtänikin, että vaikka yleensä aina kuunvaihde on kiireinen, niin nytkin tein jo esim. somepostauksia perjantaina aamulla automatkalla ja ajastin niitä julkaistavaksi tänään lauantaina. Ei tarvinnut miettiä aamulla, että ne on tekemättä. Kätevää 🌞 Vähän mulla kyllä tämä tietotekniikkapuoli tökkii, kun en oo ihan virtuoosi, mutta jotenkin aina sitä saa sen asiansa esille.

Nyt alkaa taas sade ropista autonkattoon....rauhoittavaa. Iltapalaksi mennään varmaan vielä grillaamaan makkarat, kunhan tuo mieheni saa saunottua ja uitua. Ai niin 🌞 Minähän kävin eilen uimassa ensimmäistä kertaa tänä kesänä, vaikka en oikein uimisesta ole näin aikuisiällä välittänytkään. Nyt se talviturkin heitto on kuitenkin tehty, joten hyvä minä!

Mitäs sun kesään kuuluu? Oletko jo lomalla?