Monesti eteerisen öljyn valinta ei lähde siitä, että katson pulloja ja mietin, mitähän näistä tänään tarvitsisin.

Joskus joku pullo vaan alkaa vetää puoleensa.

Näin kävi minulle nyt Angelican, eli Väinönputken kanssa. 🤎

Olen käyttänyt eteerisiä öljyjä tässä vaiheessa jo 11 vuotta ja 10 kuukautta, joten luulen tuntevani aika hyvin omat suosikkini ja sen, millaisista tuoksuista pidän.

Silti välillä tulee näitä hetkiä, jolloin joku öljy alkaa yhtäkkiä tuoksua aivan erityisen hyvältä.

Tällä kertaa se oli Angelica, ja jotenkin se tuntui erityisen merkitykselliseltä juuri nyt.

Viime viikot ovat olleet elämässä sellaisia, että olen ollut paljon huolissani, valppaana ja toisen ihmisen rinnalla. Kun läheinen sairastuu vakavasti, huomaa helposti olevansa pitkään vähän kuin jatkuvassa hälytystilassa.

Sitä vain mennään.

Hoitaa sen, mikä pitää hoitaa, olla läsnä, huolehtia, kannatella, valvoa, jaksaa.

Sitten kun tilanne alkaa vihdoin helpottaa, huomaa ehkä ensimmäistä kertaa, kuinka väsynyt itse onkaan.

Ehkä juuri siksi Angelican tuoksu tuntui nyt niin hyvältä.

🤎 Angelica eli väinönputki – ”nyt saan vain olla”

Angelica on kasvin juuresta höyrytislattava eteerinen öljy, jonka tuoksu on hyvin omanlaisensa: maanläheinen, vihreä, hieman mausteinen ja samalla pehmeä.

Young Living kuvaa Angelicaa ”enkelten öljyksi” ja sen tuoksua rauhoittavaksi ja maanläheiseksi. Sen kerrotaan sopivan esimerkiksi rauhallisen ympäristön luomiseen sekä hetkiin, joissa halutaan pysähtyä ja hengittää syvään.

Minulle sen rooli tässä sekoituksessa oli ennen kaikkea tämä:

maadoita minut takaisin tähän hetkeen.

Ei tarvitse enää tehdä, ei tarvitse ratkaista, ei tarvitse huolehtia seuraavasta. Päivä on saanut olla sellainen kuin se oli. Nyt saan vain olla.

🌿 Frankincense – syvyyttä ja hiljaisuutta

Angelican seuraksi valitsin Frankincensen.

Frankincense eli olibaanihartsi on yksi niistä öljyistä, joihin palaan itse jatkuvasti. Sen lämmin, balsaminen ja hieman puinen tuoksu tuo minulle jotakin hyvin rauhoittavaa ja syvää.

Tässä sekoituksessa Frankincensen tehtävä oli tuoda Angelican ympärille syvyyttä ja hiljaisuutta.

Angelica on se, joka vetää minut takaisin juurille.

Frankincense on se, joka sanoo:

”Hengitä. Kaikki ei tarvitse ratketa tänä iltana.”

💜 Lavender – pehmeyttä

Kolmanneksi tuli Laventeli.

Se oli oikeastaan aika luonnollinen pari näille kahdelle.

Laventeli tuo mukaan pehmeyttä ja tekee kokonaisuudesta kevyemmän. Se sitoo Angelican maanläheisyyden ja Frankincensen syvyyden yhteen tavalla, joka tuntuu illalla erityisen ihanalta.

Ja niin syntyi tämä yhdistelmä:

Angelica 2 tippaa
Frankincense 1 tippa
Lavender 1 tippa

🌙 Diffuuserissa

Laitoin öljyt illalla diffuuseriin.

Ja voi että! Se tuoksu! ❤️

Lämmin, syvä, maanläheinen ja rauhallinen. Sellainen, että ajattelin vain:

Tähän tuoksuun minä haluan nukahtaa.

Halusin tuoksun vielä lähemmäksi itseäni.

Sekoittelin samoja öljyjä V-6-kantajaöljyyn ja laitoin seosta rinnalle, kaulalle, niskaan ja ranteisiin.

Siinä tuoksu kulki mukana vielä aivan eri tavalla.

Kun käänsi päätä tyynyllä tai veti peiton alla syvään henkeä, tuoksu tuli taas ihanasti vastaan.

Se oli jotenkin todella lohdullinen kokemus ja siihen minä nukahdin tämän tuoksun ympäröimänä. 🙏❤️

Ehkä tässä onkin yksi niistä asioista, joista itse eteerisissä öljyissä niin paljon pidän.

Ne voivat olla paljon muutakin kuin vain ”tuote, jota käytetään johonkin”.

Ne voivat olla pieniä pysähtymisen hetkiä.

Tuoksu voi muistuttaa siitä, että nyt on aika rauhoittua. Nyt ei tarvitse enää tehdä mitään, saa vaan levätä.

🌲 Entä jos kaipaan vielä enemmän metsää?

Tähän yhdistelmään tuli mieleeni myös yksi ihana vaihtoehto: Northern Lights Black Spruce eli Northern Lights -mustakuusi.

Jos Angelica + Frankincense + Lavender tuntuu enemmän ”laskeudun itseeni” -sekoitukselta, Black Spruce vie tunnelmaa enemmän metsään.

Silloin voisi kokeilla:

Angelica 2 tippaa
Frankincense 1 tippa
Lavender 1 tippa
Northern Lights Black Spruce 1 tippa

Siinä on jo vähän sellainen olo kuin olisi keskellä hiljaista metsää.

Puut ympärillä, maa jalkojen alla, eikä kiire mihinkään.

Itse asiassa Young Living käyttää Angelicaa myös valmiissa sekoituksissaan, kuten Grounding- ja Surrender-sekoituksissa. Surrenderissa sen rinnalla on muun muassa Lavender ja Black Spruce – eli nämä tuoksumaailmat eivät ole lainkaan sattumanvarainen yhdistelmä.

🌿 Miksi juuri nämä öljyt juuri nyt?

Kun mietin tätä aamulla, huomaan, että jokaisella öljyllä oli tässä pieni oma roolinsa.

Angelica – maadoittaa ja tuo minut takaisin tähän hetkeen.
Frankincense – tuo syvyyttä ja hiljaisuutta.
Lavender – pehmentää ja tekee kokonaisuudesta lempeän.
Northern Lights Black Spruce – vaihtoehtona tuo mukaan metsän ja puisen, luonnollisen tunnelman.

En väitä, että ”kehoni tiesi tarvitsevansa juuri näitä öljyjä”, mutta ajattelen näin:

Jos jokin tuoksu vetää sinua juuri nyt erityisesti puoleensa, pysähdy sen äärelle.

Tuoksut ovat henkilökohtaisia. Se, mikä tuntuu tänään ihanalta, ei välttämättä ollut sitä kuukausi sitten – ja päinvastoin.

Minulle juuri nyt Angelica tuntuu olevan se öljy, joka sanoo:

”Tule takaisin omaan keskukseesi.”

Frankincense lisää siihen syvyyttä.

Lavender pehmentää.

Black Spruce tuo tarvittaessa metsän ympärille.

Ehkä kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, että sinä itse pysähdyt hetkeksi.

Yksi pullo, muutama tippa, syvä hengitys ja lupa olla hetken ihan vain minä. 🤎

---

🌿 Haluaisitko kokeilla tätä yhdistelmää?

Jos nämä öljyt herättivät kiinnostuksesi, voit lähteä kokeilemaan juuri sinulle sopivalla tavalla.

🤎 Haluatko hankkia vain yhden öljyn tai valita itse, mitä haluat kokeilla?

Jos sinulla ei vielä ole Young Living -jäsenyyttä, voit liittyä minun kauttani tästä ja valita sen jälkeen verkkokaupasta juuri ne tuotteet, jotka itseäsi kiinnostavat.

TEE OMA BRAND PARTNER -ASIAKKUUTESI TÄSTÄ

🌿 Haluatko kokeilla juuri tässä jutussa mainittua Angelica + Frankincense + Lavender -yhdistelmää?

Olen koonnut nämä kolme öljyä valmiiksi samaan ostoslistaan, joten löydät ne siitä helposti.

KATSO VALMIS OSTOSLISTA

Kaikkia ei tietenkään tarvitse hankkia kerralla. Joskus yksi uusi öljy riittää tuomaan ihan uudenlaisen tuoksun ja pienen oman hetken arkeen. 🤎

Huom. Eteeriset öljyt eivät korvaa sairauksien hoitoa tai terveydenhuollon ammattilaisen antamia ohjeita. Käytä öljyjä aina tuotteen omien käyttöohjeiden mukaisesti. Angelican ihokäytössä tulee huomioida Young Livingin ohje välttää suoraa auringonvaloa ja UV-säteilyä 12 tunnin ajan käytön jälkeen.

Sunnuntaiaamun terveisin Mirja
 

🌿 Eteerinen elämäntapa – Ilo palvella
Kokonaisvaltaista hyvinvointia lempeästi kohdaten.
Perustaja: Mirja Poikkeus | Yritys: Mirja Poikkeus Tmi

Kun pahin huoli hellittää – silloin vasta huomaa, kuinka väsynyt on

On olemassa aivan erityinen väsymys, jota on vaikea selittää ihmiselle, joka ei ole joutunut seisomaan pitkään läheisensä rinnalla vakavan huolen keskellä.

Se ei ole tavallista väsymystä.

Kun läheinen sairastuu, oma elämä voi hetkeksi siirtyä kokonaan sivummalle. Päivät täyttyvät huolesta, sairaalakäynneistä, odottamisesta, kysymyksistä ja siitä kaikkein tärkeimmästä: miten rakas ihminen voi?

Silloin voi olla väsynyt jo valmiiksi, mutta keho vain jatkaa.

Aamulla noustaan.

Lähdetään.

Ollaan läsnä.

Kuunnellaan.

Odotetaan.

Kysytään.

Huolehditaan.

Palataan kotiin ja yritetään nukkua.

Ja seuraavana päivänä kaikki alkaa uudelleen.

Jossain kohtaa huomaa, ettei oikeastaan enää tiedä, kuinka väsynyt on.

Koska ei voi olla väsynyt.

On vain oltava.

Huoli pitää ihmisen liikkeessä

Kun läheinen sairastuu vakavasti, oma hyvinvointi ei välttämättä tunnu enää tärkeältä. Kaikki huomio kiinnittyy siihen ihmiseen, joka tarvitsee apua.

Silloin ei ehkä mieti, söikö kunnolla tai nukkuiko tarpeeksi. Ei mieti, että pitäisi huolehtia myös omasta jaksamisesta.

Mieli on kiinnittynyt siihen tärkeimpään:

Miten hän voi?

Mitä seuraavaksi tapahtuu?

Miten voisin auttaa?

Keho tekee sen, minkä se osaa.

Se nostaa kierroksia ja auttaa selviytymään tilanteesta. Stressi ja huoli voivat pitää ihmisen hämmästyttävän toimintakykyisenä silloinkin, kun normaalisti olisi jo pakko pysähtyä.

Ja ihminen voi olla uskomattoman sitkeä.

Varsinkin silloin, kun kyseessä on rakas ihminen.

Hoivaajan jaksaminen unohtuu helposti

Kun toinen tarvitsee paljon apua ja tukea, myös läheisestä tulee helposti eräänlainen hoivaaja.

Hoivaajan roolissa huomio on luonnollisesti toisessa ihmisessä. On huolehdittava lääkkeistä, ruokailusta, käytännön asioista, keskusteluista ja joskus ihan vain siitä, että toinen ei tunne olevansa yksin.

Mutta samalla voi unohtua yksi tärkeä kysymys:

Kuka pitää huolta hoivaajasta?

Oma jaksaminen ei ole itsekkyyttä.

Päinvastoin.

Kun pidämme huolta omasta hyvinvoinnistamme, meillä on enemmän voimavaroja olla toisen rinnalla.

Sitten tapahtuu jotakin kummallista

Tilanne alkaa helpottaa.

Ei ehkä vielä ole mitään suurta juhlan aihetta, mutta suunta on oikea.

Ensimmäistä kertaa uskaltaa vähän hengittää.

Ehkä hymyillä.

Ehkä ajatella tulevaisuutta.

Ja juuri silloin huomaa:

Minähän olen aivan loppu.

Se on ollut minulle yksi tämän matkan pysäyttävimmistä asioista.

Olen huomannut, kuinka pitkään olen vain mennyt eteenpäin.

En siksi, että olisin erityisen vahva.

Vaan siksi, että rakkaus ja huoli ovat vieneet eteenpäin silloin, kun omat voimat eivät olisi ehkä muuten riittäneet.

Kun pahin huoli alkaa hellittää, keho voi viimein laskea suojauksiaan. Silloin myös pitkään kannettu väsymys voi tulla näkyväksi.

Kun mieli saa viimein luvan käsitellä

Sitten tulevat yöt.

Unet voivat olla kummallisia, raskaita ja välillä suorastaan kaoottisia.

Niissä mieli saattaa käsitellä asioita, joille ei päivällä ole ollut tilaa.

Pelkoja.

Epävarmuutta.

Avuttomuuden tunnetta.

Niitä hetkiä, jolloin ei tiennyt, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Kaikkea sitä, minkä on joutunut päivän aikana siirtämään sivuun, koska on ollut tärkeämpää toimia kuin tuntea.

Ehkä mieli tekee öisin omaa työtään.

Se yrittää järjestää kokemusta paikoilleen.

Ja ehkä siksi unet voivat tulla juuri silloin, kun tilanne alkaa olla parempi.

Kun ei enää tarvitse koko ajan selviytyä.

Vasta silloin voi olla tilaa huomata, kuinka paljon kaikkea on tullut kannettua.

Nyt minun pitää opetella lepäämään

Olen aina ollut ihminen, joka tekee.

Jos jotakin pitää hoitaa, hoidan.

Jos joku tarvitsee apua, autan.

Jos jotain pitää selvittää, selvitän.

Mutta nyt elämä on opettamassa minulle toisenlaista läksyä.

Kaikkea ei tarvitse tehdä.

Kaikkea ei tarvitse jaksaa.

Eikä vahvuus tarkoita sitä, että ihminen pysyy koko ajan pystyssä.

Joskus vahvuutta on huomata:

Minä olen väsynyt.

Ja antaa sen olla totta.

Nyt kun tilanne on hiljalleen kääntynyt parempaan suuntaan, huomaan itsekin tarvitsevani aikaa palautumiseen.

Ehkä minun ei tarvitse heti palata entiseen tahtiin.

Ehkä saan vain olla.

Hengittää.

Nukkua.

Käydä kävelyllä.

Istua hiljaa.

Olla läsnä siinä, mikä juuri nyt on hyvin.

Ja antaa kehon vähitellen ymmärtää, että sen ei tarvitse enää olla koko ajan valmiina pahimpaan.

Palautuminen ei tapahdu käskemällä

Olen huomannut myös sen, että palautuminen ei ala siitä hetkestä, kun päättää olevansa valmis palautumaan.

Keho ja mieli tarvitsevat aikaa.

Jos on elänyt pitkään stressin, huolen ja jatkuvan valmiustilan keskellä, ei voi vain yhtenä aamuna päättää, että nyt kaikki on hyvin.

Palautuminen voi olla pieniä asioita.

Riittävästi unta silloin kun siihen on mahdollisuus.

Rauhallinen kävely.

Hyvä ruoka.

Vesi.

Hengittäminen.

Hiljaisuus.

Luonto.

Ja ennen kaikkea lupa olla hetken tekemättä mitään.

Joskus hyvinvointi ei tarvitse lisää tekemistä.

Joskus hyvinvointi tarvitsee sitä, että lakkaamme hetkeksi tekemästä.

Meidänkin hyvinvointimme tarvitsee hoivaa

Tämä on ehkä yksi tärkeimmistä asioista, joita olen tämän kokemuksen kautta taas oppinut.

Kun pidämme huolta toisesta, emme saa unohtaa itseämme.

Ei siksi, että meidän pitäisi olla itsekkäitä.

Vaan siksi, että me tarvitsemme voimia voidaksemme olla toisen rinnalla.

Joskus hoivaaja tarvitsee itsekin hoivaa.

Joskus vahva ihminen tarvitsee jonkun sanomaan:

“Miten sinä voit?”

Ja joskus suurin hyvinvointiteko voi olla yksinkertaisesti se, että antaa itselleen luvan levätä.

Onneksi on öljyt tukena tälläkin matkalla

Minulle hyvinvointi ei ole koskaan tarkoittanut vain yhtä asiaa. Se on kokonaisuus, jossa myös pienillä, hyvää oloa tukevilla hetkillä on merkitystä.

Tälläkin matkalla omat eteeriset öljyt ovat kulkeneet rinnallani.

Ne eivät poista huolta, väsymystä tai vaikeita tunteita, eivätkä ne korvaa lepoa, ravintoa tai tarvittaessa terveydenhuollon apua.

Mutta ne voivat olla pieni osa omaa hyvinvointirutiinia – hetki pysähtyä, hengittää ja huolehtia myös itsestä.

Joskus se voi olla tuttu tuoksu aamulla.

Joskus rauhoittava hetki illalla.

Joskus muutama minuutti itselle kaiken kiireen keskellä.

Onneksi on öljyt tukena tälläkin matkalla. 🌿

Ne ovat kulkeneet kanssani monissa elämäntilanteissa, ja tällä matkalla olen ehkä tarvinnut niiden tuomaa tuttua pysähtymisen hetkeä enemmän kuin pitkään aikaan.

Joskus saan palvella – joskus saan tulla palvelluksi

Tämä vaihe ei ole vielä ohi.

Mutta suunta on parempi.

Ja ehkä nyt on minun vuoroni opetella hiljalleen myös ottamaan vastaan sitä hyvää, jota elämä tarjoaa.

Joskus saan palvella.

Joskus saan tulla palvelluksi.

Molemmissa on suuri ilo ja suuri kiitollisuus. 💙

Ehkä juuri siinä onkin hyvinvoinnin yksi tärkeä puoli: meidän ei tarvitse aina olla se, joka kantaa muita.

Saamme välillä itsekin nojata.

Saamme levätä.

Saamme ottaa vastaan.

Ja saamme vähitellen opetella uudelleen, miltä tuntuu olla turvassa silloin, kun ei enää tarvitse koko ajan selviytyä.

🌿 Eteerinen elämäntapa – Ilo palvella

Kokonaisvaltaista hyvinvointia lempeästi kohdaten.

Perustaja: Mirja Poikkeus | Yritys: Mirja Poikkeus Tmi

Rohkeus ei aina näytä rohkeudelta

Tänään kävelimme Antin kanssa Loviisan rantatiellä.

Meri oli lähes peilityyni. Aurinko paistoi, ilma oli lämmin ja koko maisemassa oli jotakin levollista. Pysähdyin hetkeksi ottamaan kuvan yhdestä öljystä, joka on kulkenut mukanani jo vuosien ajan – Valor Roll-Onista.

Kuvaa ottaessani aloin miettiä sanaa rohkeus.

Nuorempana ajattelin rohkeuden tarkoittavan suuria tekoja. Sitä, että uskaltaa tehdä jotain sellaista, mitä muut eivät ehkä uskalla.

Nykyään ajattelen aivan toisin.

Rohkeus ei aina näytä rohkeudelta.

Joskus rohkeutta on pyytää apua.

Joskus rohkeutta on sanoa ei.

Joskus rohkeutta on aloittaa alusta, vaikka ei tiedä, mihin tie vie.

Ja joskus rohkeutta on pysähtyä. Kuunnella omaa kehoa ja antaa itselleen lupa levätä.

Olen saanut elämäni aikana kulkea monenlaisia polkuja. On ollut ilon hetkiä, onnistumisia ja unohtumattomia kokemuksia, mutta myös aikoja, jolloin olen miettinyt, pystynkö enää koskaan tekemään niitä asioita, joita rakastan.

Ehkä juuri siksi sana rohkeus merkitsee minulle nykyään paljon enemmän kuin ennen.

Valor on ollut yksi niistä tuoksuista, jotka ovat kulkeneet rinnallani pitkään.

En ajattele sitä vain eteerisenä öljynä.

Kun avaan sen korkin, mieleeni nousee muistoja. Muistan Raindrop Technique® -hoitoja, joita olen saanut tehdä vuosien aikana lukemattomia. Muistan koulutuksia, kohtaamisia ja ihmiset, joiden kanssa olen saanut jakaa hyvinvointia. Muistan myös ne hetket, jolloin olen itse tarvinnut hieman lisää rohkeutta.

Tuoksuilla on hämmästyttävä kyky herättää muistoja ja tunteita.

Ehkä juuri siksi huomaan joskus seisovani öljyhyllyni edessä ja ajattelevani, että tänään juuri tämä tuoksu tuntuu oikealta.'

Uskon, että keho ja mieli oppivat.

Kun johonkin tuoksuun liittyy vuosien aikana turvallisia, rauhallisia ja voimaannuttavia kokemuksia, siitä tulee kuin vanha ystävä. Sellainen, jonka seura tuntuu tutulta juuri silloin, kun sitä eniten kaipaa.

Minulle Valor on juuri sellainen.

Ehkä siksi se kulkee usein mukana myös matkoilla.

Tänäänkin se oli mukana Loviisan rantatiellä.

Pieni roll-on taskussa.

Suuri määrä muistoja sydämessä.

Ehkä rohkeus ei lopulta ole sitä, ettei pelkää.

Ehkä rohkeus on sitä, että kulkee eteenpäin, vaikka välillä pelottaakin.

Ja ehkä joskus siihen riittää yksi syvä hengitys, meren tuoksu ja tuttu pieni pullo taskun pohjalla.

🌿 Eteerinen elämäntapa – Ilo palvella
Kokonaisvaltaista hyvinvointia lempeästi kohdaten.

Mirja Poikkeus
Mirja Poikkeus Tmi

On olemassa kesäpäiviä, jotka tuntuvat tavallisilta silloin, kun niitä eletään. Vasta myöhemmin ymmärtää, että juuri ne jäävät mieleen kaikkein parhaiten.
Tänään oli sellainen päivä.

 

Meidän oman kirsikkapuumme oksat notkuvat tänä vuonna marjoista. Lapsenlapsemme tuli tekemään minulle pienen kesätyön ja keräsi useamman litran kirsikoita. Hän kiipesi A-tikkaille niin korkealle kun vaan ylsi, mutta silti puun latvaan jäi vielä valtava määrä marjoja. Harmittaa vähän, kun kaikkeen ei ylety – mutta ehkä kaikkea ei tarvitsekaan saada talteen. 

Ennen jatkokäsittelyä pesin kirsikat huolellisesti Thieves Fruit & Veggie Soak -pesuaineella. Puiden hedelmien pinnalle kertyy kesän aikana pölyä ja muita epäpuhtauksia, joten tuntui hyvältä aloittaa puhtaista marjoista.

Päivän kohokohta ei kuitenkaan ollut pelkästään kirsikkasato.

Sama lapsenlapsi, joka keräsi kirsikat, oli leiponut meille mansikkakakun. Hän on kohta 17-vuotias ja on jo usean vuoden ajan tehnyt aivan uskomattoman hienoja kakkuja. Hän oli myös se taitava leipuri, joka valmisti kolme erilaista kakkua pikkusiskonsa rippijuhliin.

Olin toivonut yksinkertaista mansikkakakkua – sellaista, jossa välissä on rahkaa, kermavaahtoa ja runsaasti mansikoita, ja päällä vielä lisää kermavaahtoa ja mansikoita.

Juuri sellaisen hän teki. Kauniin 🍓ja niin hyvän, että minä, mieheni, poikamme ja päivän leipuri söimme melkein koko kakun yhdellä istumalla. Onneksi ehdin ottaa siitä kuvan ennen kuin viimeisetkin palat katosivat lautasilta.

Seuraavaksi kirsikat pääsevät kattilaan. Tänä vuonna ajattelin kokeilla uutta tapaa: keitän ne ensin pehmeiksi, poistan kivet vasta sen jälkeen ja jätän kuoret mukaan. Näin talteen jäävät myös kuorien sisältämät kuidut ja monet luonnolliset antioksidantit.

Talvella nämä saman puun kirsikat päätyvät puuron ja jogurtin päälle muistuttamaan tästä päivästä.

Ehkä juuri siinä on kotona tehdyn hillon suurin arvo. Se ei ole vain hilloa, vaan se on muisto yhdestä kesäpäivästä, yhdessä tehdystä työstä, yhdessä olemisesta, mansikkakakusta ja siitä ilosta, että oman pihan puu kantoi jälleen runsaan sadon.

Näitä hetkiä ei voi säilöä purkkiin. Mutta niiden maun voi.


🍒🍒🍒

Tässä kirjoittaessani tulee vielä lisää ajatuksia.

Kun lapsenlapsemme oli kerännyt kaiken, mihin tikkaiden kanssa turvallisesti ylsi, puun latvassa näkyi vielä runsaasti kirsikoita.

Hetken harmittelin niitä, mutta sitten mieleeni tuli ajatus, että ehkä kaikkea hyvää ei ole tarkoituskaan kerätä itselleen.

Luonnossa on aina jotakin, mikä jää seuraavalle kulkijalle, linnuille tai ihan vain muistuttamaan siitä, että kaikkea kaunista ei tarvitse omistaa voidakseen iloita siitä.

Ehkä sama pätee myös elämään.

Maailmassa on niin paljon hyvää, kaunista ja ihmeellistä, ettei kaikkea voi – eikä tarvitsekaan – saada omakseen.

Joskus riittää, että saa pysähtyä hetkeksi, katsoa ympärilleen ja olla kiitollinen siitä, mitä juuri tänään sai omiin käsiinsä.

 
Yhden tiistaisen päivän ja illan mietteissä Mirja 🍒

🌿 Eteerinen elämäntapa – Ilo palvella
Kokonaisvaltaista hyvinvointia lempeästi kohdaten
Perustaja: Mirja Poikkeus | Yritys: Mirja Poikkeus Tmi

Meillä on neljä lastenlasta.

Jokainen heistä on aivan omanlaisensa – ainutlaatuinen, rakas ja korvaamaton. Mummina ja pappana olemme saaneet seurata heidän kasvuaan pienistä lapsista omiksi persoonikseen. Se on yksi elämän suurimmista lahjoista.

Kun heidän elämässään tulee vastaan tärkeitä merkkipaaluja, haluamme pysähtyä niiden äärelle. Ei siksi, että lahjan pitäisi olla suuri tai näyttävä, vaan siksi, että jokainen heistä tietäisi: Sinä olet minulle tärkeä.

Nyt saimme olla mukana nuorimman lapsenlapsemme konfirmaatiopäivässä kahdella tavalla.

Mummina ja pappana muiden läheisten joukossa – ja minä sain olla seurakunnan musiikkivapaaehtoisena laulamassa kirkossa.

Keväällä seurakunnastamme kysyttiin vapaaehtoisia kesän toimitusten musiikkiin. Ilmoittauduin juuri sille päivälle, jolloin lapsenlapsemme konfirmoitiin. Se tuntui minulle merkitykselliseltä tavalta olla mukana hänen tärkeässä päivässään.

Valitsin lauluksi Mestaripiirroksen ♥️

Laulun, joka muistuttaa siitä, että jokainen ihminen on rakkaudella luotu, ainutlaatuinen ja äärettömän arvokas.

Samalla halusimme antaa hänelle hänen toivomansa lahjan, joka kulkisi mukana vielä vuosienkin päästä. Hänen toiveenaan oli Nomination-ranneke ja siihen ensimmäiset linkit. Ajatus on, että ranneke saa täydentyä elämän varrella – jokainen uusi pala muistuttakoon jostakin tärkeästä hetkestä, ihmisestä tai unelmasta.

Kirjoitin korttiin sanat:

"Toivon, että vuosien varrella tämä ranneke täyttyy ilosta, rakkaudesta, rohkeudesta ja kauniista muistoista – ja että aina sitä katsoessasi muistat, kuinka ainutlaatuinen ja rakas Mestaripiirros olet."

Kun juhlapäivä koitti, kaikki ei mennyt ihan täydellisesti. Emme olleet ehtineet harjoitella yhdessä pianistin ja kitaristin kanssa, ja hetkittäin tuntui, että laulun rytmi eli omaa elämäänsä, mutta jälkeenpäin ajattelin, ettei tärkeintä ollut täydellinen esitys, vaan tärkeintä oli viesti.

Juhlapäivänä saimme nähdä rannekkeen hänen ranteessaan. Muutkin läheiset olivat ostaneet siihen linkkejä, ja niin siihen oli jo saman päivän aikana kertynyt useita juuri niitä paloja, joita hän oli toivonut.

Se tuntui jotenkin kauniilta.

Ehkä juuri sellainen rannekkeen kuuluukin olla – elämän mukana kasvava. Ei koskaan täysin valmis, mutta täynnä merkityksellisiä hetkiä.

Toivon, että jos hän joskus vuosien päästä kuulee radion soittavan Mestaripiirroksen, hän muistaisi yhden kesäisen päivän kirkossa.

Ja ehkä myös sen viestin, jonka halusimme hänelle jättää;

Sinä olet ainutlaatuinen. Sinä olet rakastettu. Sinä olet Mestaripiirros. ❤️

Kuvan kakku on tämän ripillepäässeen nuoremme isosiskon taidonnäyte, josta hänelle iso kiitos. Kakkuja oli usempi erilainen ja kaikki niin suussasulavia ❤️
 
Jos tämän luettuasi mieleesi tuli joku oma lapsi, lapsenlapsi tai muu sinulle rakas nuori, ehkä tänään olisi hyvä päivä kertoa hänelle, kuinka tärkeä hän on sinulle.
Joskus yksi lause voi jäädä kantamaan paljon pidemmälle kuin osaamme sillä hetkellä aavistaakaan ❤️🌺

​​​​​​