Mitä jos emme itse näe sitä, minkä muut näkevät meissä?
- Posted in:
- Elämää ja ajatuksia

Pari viimeistä viikkoa ovat olleet minulle paljon enemmän kuin kotisivuprojekti, jota olen tehnyt.
Olen kirjoittanut elämäntarinaani, järjestellyt vuosikymmenten aikana saatuja palautteita, rakentanut uusia sivuja ja lukenut uudelleen viestejä, joita ihmiset ovat lähettäneet minulle vuosien aikana.
Niitä oli ja on paljon.
Osa on kirjoitettu häiden jälkeen, osa siunaustilaisuuksien jälkeen, osa joulukonserttien jälkeen, osa hoitojen tai koulutusten jälkeen.
Yht'äkkiä huomasin jotakin.
En ollut koskaan oikeastaan pysähtynyt lukemaan niitä kokonaisuutena.
Olen aina ajatellut, ettei minulla ole mitenkään erityinen ääni, vaan sellainen tavallinen. Olen opiskellut laulua, jotta osaisin käyttää ääntäni oikein ja jaksaisin laulaa vuodesta toiseen. Olen usein sanonut, että jos minulla jokin lahja on, se ei ole täydellinen tekniikka, vaan se, että saan olla kanava.
Kun laulan kirkossa, tunnen joskus aivan konkreettisesti, kuinka lävitseni kulkee väreily ylhäältä alas. Silloin tiedän, etten ole siinä hetkessä yksin.
Silti en ollut huomannut, että palautteissa ihmiset eivät puhuneet korkeista äänistä tai vaikeista sävelistä.
He kirjoittivat rauhasta.
Lohdusta.
Läsnäolosta.
Siitä, että tuli hyvä olla.
Siitä, että sanat menivät sydämeen.
Siitä, että he kokivat tulleensa kohdatuksi.
Yksi palaute toisensa jälkeen kertoi saman asian hieman eri sanoin.
Ja silloin ymmärsin jotakin itsestäni.
Ehkä oma tehtäväni ei ole koskaan ollut laulaa mahdollisimman hienosti teknisesti.
Ehkä tehtäväni on ollut auttaa ihmisiä pysähtymään.
Tämä kotisivuprojekti antoi minulle paljon enemmän kuin uudet verkkosivut.
Se antoi mahdollisuuden nähdä itseni hetkeksi niiden ihmisten silmin, joiden elämään olen saanut vuosien varrella koskettaa.
Siitä olen syvästi kiitollinen.
Minulle on vuosien ajan kirjoitettu palautteita. Olen aina ajatellut niiden olevan palautteita konsertista, hoidosta tai koulutuksesta, siis siitä tapahtumasta, mutta kun ne lukee kaikki peräkkäin, ne eivät enää tunnukaan palautteilta tapahtumista.
Ne alkavat näyttää kuvaukselta ihmisestä ja se ihminen olen minä.
Ehkä sinäkin voisit joskus pysähtyä niiden sanojen äärelle, joita ihmiset ovat sinulle vuosien aikana sanoneet.
Saatat yllättyä.
Ehkä he ovat nähneet sinussa jotain sellaista, mitä et itse ole vielä osannut nähdä.
Lämpimin terveisin,
Mirja 💚
🌿 Eteerinen elämäntapa – Ilo palvella
Kokonaisvaltaista hyvinvointia lempeästi kohdaten.
Perustaja: Mirja Poikkeus | Yritys: Mirja Poikkeus Tmi
Kevään eka reissu
