Rohkeus ei aina näytä rohkeudelta

Tänään kävelimme Antin kanssa Loviisan rantatiellä.

Meri oli lähes peilityyni. Aurinko paistoi, ilma oli lämmin ja koko maisemassa oli jotakin levollista. Pysähdyin hetkeksi ottamaan kuvan yhdestä öljystä, joka on kulkenut mukanani jo vuosien ajan – Valor Roll-Onista.

Kuvaa ottaessani aloin miettiä sanaa rohkeus.

Nuorempana ajattelin rohkeuden tarkoittavan suuria tekoja. Sitä, että uskaltaa tehdä jotain sellaista, mitä muut eivät ehkä uskalla.

Nykyään ajattelen aivan toisin.

Rohkeus ei aina näytä rohkeudelta.

Joskus rohkeutta on pyytää apua.

Joskus rohkeutta on sanoa ei.

Joskus rohkeutta on aloittaa alusta, vaikka ei tiedä, mihin tie vie.

Ja joskus rohkeutta on pysähtyä. Kuunnella omaa kehoa ja antaa itselleen lupa levätä.

Olen saanut elämäni aikana kulkea monenlaisia polkuja. On ollut ilon hetkiä, onnistumisia ja unohtumattomia kokemuksia, mutta myös aikoja, jolloin olen miettinyt, pystynkö enää koskaan tekemään niitä asioita, joita rakastan.

Ehkä juuri siksi sana rohkeus merkitsee minulle nykyään paljon enemmän kuin ennen.

Valor on ollut yksi niistä tuoksuista, jotka ovat kulkeneet rinnallani pitkään.

En ajattele sitä vain eteerisenä öljynä.

Kun avaan sen korkin, mieleeni nousee muistoja. Muistan Raindrop Technique® -hoitoja, joita olen saanut tehdä vuosien aikana lukemattomia. Muistan koulutuksia, kohtaamisia ja ihmiset, joiden kanssa olen saanut jakaa hyvinvointia. Muistan myös ne hetket, jolloin olen itse tarvinnut hieman lisää rohkeutta.

Tuoksuilla on hämmästyttävä kyky herättää muistoja ja tunteita.

Ehkä juuri siksi huomaan joskus seisovani öljyhyllyni edessä ja ajattelevani, että tänään juuri tämä tuoksu tuntuu oikealta.'

Uskon, että keho ja mieli oppivat.

Kun johonkin tuoksuun liittyy vuosien aikana turvallisia, rauhallisia ja voimaannuttavia kokemuksia, siitä tulee kuin vanha ystävä. Sellainen, jonka seura tuntuu tutulta juuri silloin, kun sitä eniten kaipaa.

Minulle Valor on juuri sellainen.

Ehkä siksi se kulkee usein mukana myös matkoilla.

Tänäänkin se oli mukana Loviisan rantatiellä.

Pieni roll-on taskussa.

Suuri määrä muistoja sydämessä.

Ehkä rohkeus ei lopulta ole sitä, ettei pelkää.

Ehkä rohkeus on sitä, että kulkee eteenpäin, vaikka välillä pelottaakin.

Ja ehkä joskus siihen riittää yksi syvä hengitys, meren tuoksu ja tuttu pieni pullo taskun pohjalla.

🌿 Eteerinen elämäntapa – Ilo palvella
Kokonaisvaltaista hyvinvointia lempeästi kohdaten.

Mirja Poikkeus
Mirja Poikkeus Tmi

On olemassa kesäpäiviä, jotka tuntuvat tavallisilta silloin, kun niitä eletään. Vasta myöhemmin ymmärtää, että juuri ne jäävät mieleen kaikkein parhaiten.
Tänään oli sellainen päivä.

 

Meidän oman kirsikkapuumme oksat notkuvat tänä vuonna marjoista. Lapsenlapsemme tuli tekemään minulle pienen kesätyön ja keräsi useamman litran kirsikoita. Hän kiipesi A-tikkaille niin korkealle kun vaan ylsi, mutta silti puun latvaan jäi vielä valtava määrä marjoja. Harmittaa vähän, kun kaikkeen ei ylety – mutta ehkä kaikkea ei tarvitsekaan saada talteen. 

Ennen jatkokäsittelyä pesin kirsikat huolellisesti Thieves Fruit & Veggie Soak -pesuaineella. Puiden hedelmien pinnalle kertyy kesän aikana pölyä ja muita epäpuhtauksia, joten tuntui hyvältä aloittaa puhtaista marjoista.

Päivän kohokohta ei kuitenkaan ollut pelkästään kirsikkasato.

Sama lapsenlapsi, joka keräsi kirsikat, oli leiponut meille mansikkakakun. Hän on kohta 17-vuotias ja on jo usean vuoden ajan tehnyt aivan uskomattoman hienoja kakkuja. Hän oli myös se taitava leipuri, joka valmisti kolme erilaista kakkua pikkusiskonsa rippijuhliin.

Olin toivonut yksinkertaista mansikkakakkua – sellaista, jossa välissä on rahkaa, kermavaahtoa ja runsaasti mansikoita, ja päällä vielä lisää kermavaahtoa ja mansikoita.

Juuri sellaisen hän teki. Kauniin 🍓ja niin hyvän, että minä, mieheni, poikamme ja päivän leipuri söimme melkein koko kakun yhdellä istumalla. Onneksi ehdin ottaa siitä kuvan ennen kuin viimeisetkin palat katosivat lautasilta.

Seuraavaksi kirsikat pääsevät kattilaan. Tänä vuonna ajattelin kokeilla uutta tapaa: keitän ne ensin pehmeiksi, poistan kivet vasta sen jälkeen ja jätän kuoret mukaan. Näin talteen jäävät myös kuorien sisältämät kuidut ja monet luonnolliset antioksidantit.

Talvella nämä saman puun kirsikat päätyvät puuron ja jogurtin päälle muistuttamaan tästä päivästä.

Ehkä juuri siinä on kotona tehdyn hillon suurin arvo. Se ei ole vain hilloa, vaan se on muisto yhdestä kesäpäivästä, yhdessä tehdystä työstä, yhdessä olemisesta, mansikkakakusta ja siitä ilosta, että oman pihan puu kantoi jälleen runsaan sadon.

Näitä hetkiä ei voi säilöä purkkiin. Mutta niiden maun voi.


🍒🍒🍒

Tässä kirjoittaessani tulee vielä lisää ajatuksia.

Kun lapsenlapsemme oli kerännyt kaiken, mihin tikkaiden kanssa turvallisesti ylsi, puun latvassa näkyi vielä runsaasti kirsikoita.

Hetken harmittelin niitä, mutta sitten mieleeni tuli ajatus, että ehkä kaikkea hyvää ei ole tarkoituskaan kerätä itselleen.

Luonnossa on aina jotakin, mikä jää seuraavalle kulkijalle, linnuille tai ihan vain muistuttamaan siitä, että kaikkea kaunista ei tarvitse omistaa voidakseen iloita siitä.

Ehkä sama pätee myös elämään.

Maailmassa on niin paljon hyvää, kaunista ja ihmeellistä, ettei kaikkea voi – eikä tarvitsekaan – saada omakseen.

Joskus riittää, että saa pysähtyä hetkeksi, katsoa ympärilleen ja olla kiitollinen siitä, mitä juuri tänään sai omiin käsiinsä.

 
Yhden tiistaisen päivän ja illan mietteissä Mirja 🍒

🌿 Eteerinen elämäntapa – Ilo palvella
Kokonaisvaltaista hyvinvointia lempeästi kohdaten
Perustaja: Mirja Poikkeus | Yritys: Mirja Poikkeus Tmi

Meillä on neljä lastenlasta.

Jokainen heistä on aivan omanlaisensa – ainutlaatuinen, rakas ja korvaamaton. Mummina ja pappana olemme saaneet seurata heidän kasvuaan pienistä lapsista omiksi persoonikseen. Se on yksi elämän suurimmista lahjoista.

Kun heidän elämässään tulee vastaan tärkeitä merkkipaaluja, haluamme pysähtyä niiden äärelle. Ei siksi, että lahjan pitäisi olla suuri tai näyttävä, vaan siksi, että jokainen heistä tietäisi: Sinä olet minulle tärkeä.

Nyt saimme olla mukana nuorimman lapsenlapsemme konfirmaatiopäivässä kahdella tavalla.

Mummina ja pappana muiden läheisten joukossa – ja minä sain olla seurakunnan musiikkivapaaehtoisena laulamassa kirkossa.

Keväällä seurakunnastamme kysyttiin vapaaehtoisia kesän toimitusten musiikkiin. Ilmoittauduin juuri sille päivälle, jolloin lapsenlapsemme konfirmoitiin. Se tuntui minulle merkitykselliseltä tavalta olla mukana hänen tärkeässä päivässään.

Valitsin lauluksi Mestaripiirroksen ♥️

Laulun, joka muistuttaa siitä, että jokainen ihminen on rakkaudella luotu, ainutlaatuinen ja äärettömän arvokas.

Samalla halusimme antaa hänelle hänen toivomansa lahjan, joka kulkisi mukana vielä vuosienkin päästä. Hänen toiveenaan oli Nomination-ranneke ja siihen ensimmäiset linkit. Ajatus on, että ranneke saa täydentyä elämän varrella – jokainen uusi pala muistuttakoon jostakin tärkeästä hetkestä, ihmisestä tai unelmasta.

Kirjoitin korttiin sanat:

"Toivon, että vuosien varrella tämä ranneke täyttyy ilosta, rakkaudesta, rohkeudesta ja kauniista muistoista – ja että aina sitä katsoessasi muistat, kuinka ainutlaatuinen ja rakas Mestaripiirros olet."

Kun juhlapäivä koitti, kaikki ei mennyt ihan täydellisesti. Emme olleet ehtineet harjoitella yhdessä pianistin ja kitaristin kanssa, ja hetkittäin tuntui, että laulun rytmi eli omaa elämäänsä, mutta jälkeenpäin ajattelin, ettei tärkeintä ollut täydellinen esitys, vaan tärkeintä oli viesti.

Juhlapäivänä saimme nähdä rannekkeen hänen ranteessaan. Muutkin läheiset olivat ostaneet siihen linkkejä, ja niin siihen oli jo saman päivän aikana kertynyt useita juuri niitä paloja, joita hän oli toivonut.

Se tuntui jotenkin kauniilta.

Ehkä juuri sellainen rannekkeen kuuluukin olla – elämän mukana kasvava. Ei koskaan täysin valmis, mutta täynnä merkityksellisiä hetkiä.

Toivon, että jos hän joskus vuosien päästä kuulee radion soittavan Mestaripiirroksen, hän muistaisi yhden kesäisen päivän kirkossa.

Ja ehkä myös sen viestin, jonka halusimme hänelle jättää;

Sinä olet ainutlaatuinen. Sinä olet rakastettu. Sinä olet Mestaripiirros. ❤️

Kuvan kakku on tämän ripillepäässeen nuoremme isosiskon taidonnäyte, josta hänelle iso kiitos. Kakkuja oli usempi erilainen ja kaikki niin suussasulavia ❤️
 
Jos tämän luettuasi mieleesi tuli joku oma lapsi, lapsenlapsi tai muu sinulle rakas nuori, ehkä tänään olisi hyvä päivä kertoa hänelle, kuinka tärkeä hän on sinulle.
Joskus yksi lause voi jäädä kantamaan paljon pidemmälle kuin osaamme sillä hetkellä aavistaakaan ❤️🌺

​​​​​​

"Olisin mieluummin tuhkaa kuin pölyä. Näkisin mieluummin kipinäni sammuvan kirkkaasti leimahtaen kuin tukehtuen lahon puun otteessa. Olisin mieluummin mahtava meteoriitti, jokainen atomi suurenmoisesti hehkuen, kuin uninen ja paikallaan pysyvä planeetta.

Ihmisen oikea toiminto on elää, ei olla olemassa. En tuhlaa päiviäni yrittämällä pitkittää niitä. Minä käytän aikani."

– Jack London

Kun luin nämä sanat, pysähdyin.

Ne osuivat johonkin hyvin syvälle.

Olen viime vuosina ymmärtänyt yhä vahvemmin, ettei elämä ole tarkoitettu pelkäksi selviytymiseksi. Ei siihen, että odotamme viikonloppua, lomaa tai joskus tulevaisuudessa koittavaa parempaa aikaa.

Meidät on tarkoitettu elämään.

Ei täydellisesti. Ei suorittaen. Vaan niin, että käytämme niitä lahjoja, jotka meille on annettu.

Kun katson omaa matkaani taaksepäin, huomaan, kuinka monenlaisia vaiheita siihen on mahtunut. Laulaminen, hyvinvointihoidot, kouluttaminen, ihmisten kohtaaminen ja viime vuosina myös luonnollisen hyvinvoinnin jakaminen Young Livingin kautta.

En olisi koskaan osannut suunnitella tällaista polkua etukäteen.

Silti jokainen askel on tuntunut johdattavan seuraavaan.

Minulle tämä työ ei ole koskaan ollut vain työtä. Se on ollut mahdollisuus kohdata ihmisiä, kuunnella, kulkea hetki rinnalla ja joskus olla se pieni kipinä, joka auttaa toista löytämään toivon tai uuden suunnan.

Ja samalla huomaan, että saan itsekin elää juuri sitä, mistä Jack London kirjoittaa.

Haluan käyttää aikani siihen, mikä tuntuu merkitykselliseltä.

Joskus se tarkoittaa laulua kirkossa.

Joskus hoitohuoneessa hiljaa kuuntelemista.

Joskus koulutuspäivää.

Joskus kupillista teetä ja pitkää keskustelua eteeristen öljyjen äärellä.

Kaikissa niissä on sama sydän.

Haluan olla rakentamassa enemmän hyvinvointia, toivoa ja iloa ihmisten elämään.

Jos nämä ajatukset puhuttelevat sinua ja olet joskus miettinyt, mitä Young Living oikeastaan on tai millaisia ihmisiä sen ympärille on vuosien aikana kokoontunut, olet lämpimästi tervetullut mukaan tutustumaan.

Järjestämme säännöllisesti YL Day -tapahtumia, joissa ei tarvitse osata mitään eikä sitoutua mihinkään. Saat tulla juuri sellaisena kuin olet, kuuntelemaan, kyselemään ja kokemaan.

Ehkä löydät uusia ajatuksia omaan hyvinvointiisi.

Ehkä uusia ystäviä.

Tai ehkä huomaat, että sinussakin on vielä kipinä, joka odottaa vain mahdollisuutta saada loistaa.

💚 Lämpimästi tervetuloa mukaan.

Mirja
🌿 Eteerinen elämäntapa – Ilo palvella
Kokonaisvaltaista hyvinvointia lempeästi kohdaten.


Perustaja: Mirja Poikkeus | Yritys: Mirja Poikkeus Tmi

Pari viimeistä viikkoa ovat olleet minulle paljon enemmän kuin kotisivuprojekti, jota olen tehnyt.

Olen kirjoittanut elämäntarinaani, järjestellyt vuosikymmenten aikana saatuja palautteita, rakentanut uusia sivuja ja lukenut uudelleen viestejä, joita ihmiset ovat lähettäneet minulle vuosien aikana.

Niitä oli ja on paljon.

Osa on kirjoitettu häiden jälkeen, osa siunaustilaisuuksien jälkeen, osa joulukonserttien jälkeen, osa hoitojen tai koulutusten jälkeen.

Yht'äkkiä huomasin jotakin.

En ollut koskaan oikeastaan pysähtynyt lukemaan niitä kokonaisuutena.

Olen aina ajatellut, ettei minulla ole mitenkään erityinen ääni, vaan sellainen tavallinen. Olen opiskellut laulua, jotta osaisin käyttää ääntäni oikein ja jaksaisin laulaa vuodesta toiseen. Olen usein sanonut, että jos minulla jokin lahja on, se ei ole täydellinen tekniikka, vaan se, että saan olla kanava.

Kun laulan kirkossa, tunnen joskus aivan konkreettisesti, kuinka lävitseni kulkee väreily ylhäältä alas. Silloin tiedän, etten ole siinä hetkessä yksin.

Silti en ollut huomannut, että palautteissa ihmiset eivät puhuneet korkeista äänistä tai vaikeista sävelistä.

He kirjoittivat rauhasta.