On olemassa kesäpäiviä, jotka tuntuvat tavallisilta silloin, kun niitä eletään. Vasta myöhemmin ymmärtää, että juuri ne jäävät mieleen kaikkein parhaiten.
Tänään oli sellainen päivä.

 

Meidän oman kirsikkapuumme oksat notkuvat tänä vuonna marjoista. Lapsenlapsemme tuli tekemään minulle pienen kesätyön ja keräsi useamman litran kirsikoita. Hän kiipesi A-tikkaille niin korkealle kun vaan ylsi, mutta silti puun latvaan jäi vielä valtava määrä marjoja. Harmittaa vähän, kun kaikkeen ei ylety – mutta ehkä kaikkea ei tarvitsekaan saada talteen. 

Ennen jatkokäsittelyä pesin kirsikat huolellisesti Thieves Fruit & Veggie Soak -pesuaineella. Puiden hedelmien pinnalle kertyy kesän aikana pölyä ja muita epäpuhtauksia, joten tuntui hyvältä aloittaa puhtaista marjoista.

Päivän kohokohta ei kuitenkaan ollut pelkästään kirsikkasato.

Sama lapsenlapsi, joka keräsi kirsikat, oli leiponut meille mansikkakakun. Hän on kohta 17-vuotias ja on jo usean vuoden ajan tehnyt aivan uskomattoman hienoja kakkuja. Hän oli myös se taitava leipuri, joka valmisti kolme erilaista kakkua pikkusiskonsa rippijuhliin.

Olin toivonut yksinkertaista mansikkakakkua – sellaista, jossa välissä on rahkaa, kermavaahtoa ja runsaasti mansikoita, ja päällä vielä lisää kermavaahtoa ja mansikoita.

Juuri sellaisen hän teki. Kauniin 🍓ja niin hyvän, että minä, mieheni, poikamme ja päivän leipuri söimme melkein koko kakun yhdellä istumalla. Onneksi ehdin ottaa siitä kuvan ennen kuin viimeisetkin palat katosivat lautasilta.

Seuraavaksi kirsikat pääsevät kattilaan. Tänä vuonna ajattelin kokeilla uutta tapaa: keitän ne ensin pehmeiksi, poistan kivet vasta sen jälkeen ja jätän kuoret mukaan. Näin talteen jäävät myös kuorien sisältämät kuidut ja monet luonnolliset antioksidantit.

Talvella nämä saman puun kirsikat päätyvät puuron ja jogurtin päälle muistuttamaan tästä päivästä.

Ehkä juuri siinä on kotona tehdyn hillon suurin arvo. Se ei ole vain hilloa, vaan se on muisto yhdestä kesäpäivästä, yhdessä tehdystä työstä, yhdessä olemisesta, mansikkakakusta ja siitä ilosta, että oman pihan puu kantoi jälleen runsaan sadon.

Näitä hetkiä ei voi säilöä purkkiin. Mutta niiden maun voi.


🍒🍒🍒

Tässä kirjoittaessani tulee vielä lisää ajatuksia.

Kun lapsenlapsemme oli kerännyt kaiken, mihin tikkaiden kanssa turvallisesti ylsi, puun latvassa näkyi vielä runsaasti kirsikoita.

Hetken harmittelin niitä, mutta sitten mieleeni tuli ajatus, että ehkä kaikkea hyvää ei ole tarkoituskaan kerätä itselleen.

Luonnossa on aina jotakin, mikä jää seuraavalle kulkijalle, linnuille tai ihan vain muistuttamaan siitä, että kaikkea kaunista ei tarvitse omistaa voidakseen iloita siitä.

Ehkä sama pätee myös elämään.

Maailmassa on niin paljon hyvää, kaunista ja ihmeellistä, ettei kaikkea voi – eikä tarvitsekaan – saada omakseen.

Joskus riittää, että saa pysähtyä hetkeksi, katsoa ympärilleen ja olla kiitollinen siitä, mitä juuri tänään sai omiin käsiinsä.

 
Yhden tiistaisen päivän ja illan mietteissä Mirja 🍒

🌿 Eteerinen elämäntapa – Ilo palvella
Kokonaisvaltaista hyvinvointia lempeästi kohdaten
Perustaja: Mirja Poikkeus | Yritys: Mirja Poikkeus Tmi